Ehtoollisen sakramentti

Kirkon pyhä toimitus, salaisuus, mysteeri, jossa Jumalan on luvannut olla kanssamme läsnä salatulla, ihmeellisellä tavalla. Tavalla, johon meidän ihmisten ymmärrys, tieto tai taidot eivät riitä kuvaamaan.

Mitä enemmän ja enemmän olen asiaa miettinyt sitä vaikeammaksi, asia on käynyt. Miten niin salatulla tavalla, mistä tiedän, että Jumala on läsnä, miltä se tuntuu, miltä se näyttää, haisee kuulostaa? Pieni ihmismieleni ei vain riitä ymmärtämään tätä. Ei auta olla pappi, se ei lisää tietoani tästä perustavanlaatuisesta ongelmassa. Raamatusta saan kyllä lukea Jumalan sanoja mutta se ei ihmismieltäni hiljennä.

Tiedon ongelma

Ongelmana on se, että en tiedä varmasti. Ja jos taas tietäisin kaiken niin silloinhan en olisi uskon varassa. Siis asia ei olisi uskon asia vaan tiedon asia.  Tieto on Platonin mukaan hyvin perusteltu uskomus. Ja silloinhan tuo tieto palaa uudelleen uskon asioihin. 

Eli sakramentti on vain ja ainoasta uskon asia.

Raamatussa on evankelis- luterilaisen kirkon määritelmän mukaan ehtoollisen sakramentille Jeesuksen sanat, niin viinille, joka on hänen verensä kuin myös leivälle, joka on hänen ruumiinsa. Tiedollisesti ajatellen voin kamppailla näitä sanoja vastaan niin paljon kuin haluan mutta uskolla ne on mahdollista ottaa vastaan juuri sellaisena, kun ne ovat. 

Voi pieni sieluni miksi taistelet vastaan, vaikka sydämeni kaipaa Jumalaa?

Ehtoollisen asetussanat

Herramme Jeesus Kristus,
sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi, mursi
ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää,
tämä on minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne.
Tehkää se minun muistokseni.

Samoin hän otti maljan,
kiitti ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.

(Matt. 26:26–29; Mark. 14:22–25;
Luuk. 22:14–20; 1. Kor. 11:23–25)

Kirkossamme on kaksi sakramenttia kaste ja ehtoollinen, Kastetta olen käsitellyt aikaisemmassa blogimerkinnässä. Katolisilla sakramentteja seitsemän. Meidän uskomme mukaan, siis Martti Lutherin mukaan, sakramentissa on oltava aine, johon on yhdistynyt Jeesuksen omat sanat. Asiasta kannattaa lukea lisää evankelis- luterilaisen kirkon Kristinopista, eli Katekismuksesta. Ja jos oikein haluat perehtyä asiaan kannattaa kirjastosta lainata aikaisemmassa blogimerkinnässäni mainitsemani Tunnustuskirjat.

Miten on Martti?

Mutta siis joo, asia vain mutkistuu niitä lukemalla. Katolilaiset ovat mielestäni oikealla polulla, kun heillä on sakramentteja, pyhiä toimituksia enemmän. Lutherkin ajatteli, että meillä voisi rippi olla kasteen ja ehtoollisen tavoin sakramentteja mutta jätti sen kuitenkin pois koska ei löytänyt ainetta, joka tässä voisi olla mukana. Rippi voisi olla sakramentaalinen, eli vähän niin kuin sinne päin. Hyvä näin. Mielestäni maailmassa on niin vähän pyhää, että eikö meilläkin voisi olla seitsemän sakramenttia. Luther varmasti kääntyisi haudassaan, jos kuulisi ehdotukseni, vai miten on Martti?

Käytännössä ehtoollisella tulee käydä, jotta saisi synnit anteeksi Jumalan silmissä. Ehtoollisella voi käydä niin usein, kun haluaa. Mutta koskaan ei kannata käydä ”leikillään”. Voit mennä ehtoolliselle epävarmalla sydämellä mutta älä mene pilkataksesi ketään muuta. Alttari on pyhä paikka.

Ulkomailla kun matkustaa on hyvä muistaa, että meillä ei ole ehtoollisyhteyttä katolilaisten eikä ortodoksien kanssa. Alttarilla voi kuitenkin käydä siunattavana. Laita oikea käsi vasemmalle olkapäälle merkiksi, että haluat tulla siunatuksi, vaikka kirkkomme kirkkopolitiikka erottaakin meidät toisistaan.

Itsestäni on hienoa käydä matkoilla siunattavana, sen merkiksi, että me kuitenkin olemme kaikki yhtä isoa maailmanlaajuista kirkkoa. Ja samoin minusta on hienoa siunata alttarilla henkilö, joka sinne tulee, ilmoittaa ettei voi ottaa ehtoollista vastaan mutta haluaa tulla siunatuksi.

Tulkaa, kaikki on jo valmiina

Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden lähteestä